Au centre ville - a bit of sightseeing

Ensimmäinen viikko takana, johon mahtui paljon byrokratiaa, muutamia vastoinkäymisiä ja paljon epävarmuutta ja ihmettelemistä. Onneksi on ollut edes hetki aikaa tehdä jotain kivaakin ja lauantaina oli ensimmäistä kertaa aikaa myös tutustua hieman kaupunkiin ja katsella ihan ympärilleni. Päätin siis tehdä muutaman tunnin kävelyretken vanhassakaupungissa sateisessa ja tuulisessa kevätilmassa. Olin napannut turisti-infosta mukaani esitteen, jossa oli valmiiksi karttaan suunniteltuja kävelyreittejä, jotka kulkivat tärkeimpien nähtävyyksien kautta. Omalle kontolle jäi siis vain lukea karttaa ja olla eksymättä (jälkimmäisessä tosin epäonnistuin, koska noin puolet kaduista puuttuivat niistä kolmesta eri kartasta, jotka olin ottanut mukaani).

Näillä ohjeilla mentiin.

Reitti alkoi Château de Ducs de Bretagne- linnalta, jossa on ilmainen sisäänpääsy muuten, paitsi että linnan sisätiloissa oleva museo maksaa. Kyseessä on 1500-luvulla rakennettu, Loiren laakson viimeinen linna ennen merelle saapumista ja tämä linna on toiminut mm. entisen Ranskan kuningattaren (kuningattarena jopa kahteen eri otteeseen) Annen kotina. Kiertelin siis noin tunnin verran linnan sisäpihaa ja ulkovarustuksia kuvia näpsien ja eväitä mutustellen. Jotenkin epätodellisen ilmapiirin linnalle loivat se, että aivan linnan vieressä kulkee yksi kaupungin pääteistä, joten linna vain yhtäkkiä ilmestyy kaiken modernin keskeltä, sekä erään kulman takaa löytyvä uutuudenkiiltävä hissi (siis ihan oikeasti hissi!), jolla myös pyörätuolilla liikkuvat pääsevät linnan muureille, mikäli sinne haluavat nousta.

Ja kyllä sieltä kulman takaa löytyi kuin löytyikin hissi.

Linnan jälkeen seurasin reittiä Cathédrale St-Pierreä ihmettelemään, muutama muu turisti vanavedessäni.

Tämän jälkeen sitten eksyinkin etsiessäni kuuluisia puutaloja, jotka tietenkin olivat hajallaan pitkin poikin pikkukatuja. Onnistuin kuitenkin löytämään itseni Rue Bossuetille, joka on keskiajalta asti säästynyt pikkukatu. Kaupungilla harhaillessani löysin myös Galeries Lafayette-tavaratalon, jonka luulin löytyvän vain pariisista, mutta näyttäisikin vastaavan meidän Sokosta tai Stockmannia. Ainakin sisäänastuessa vastaanotto oli sama kuin Jyväskylän Sokoksella, kun myyjä skannaa asiakkaan läpi päästä varpaisiin, jonka jälkeen päättää oletko liian köyhän näköinen palveltavaksi.

Tämä katu siis keskiajalta peräisin.

Paikalliset hullut päivät-meneillään juuri kun osuin paikalle.

Kävin myös ihastelemassa herkkuja ja ylellisyystavaroita 1800-luvulta peräisin olevassa "ostoskeskuksessa" Passage Pommeraylla. Liikkeiden joukossa oli mm. Hermèsin-myymälä ja aivan uskomaton suklaapuoti, jossa hinnat olivat kuitenkin sitä luokkaa että tyydyin vain kuolaamaan lasin takaa.

Tein kartan ehdottamasta reitistä vain puolikkaan ja siihen kului rauhallisella tahdilla katsellen n.3h. Koko matka olisi kartan mukaan vienyt 2,5h, joten allekirjoittaneen vauhdilla koko päivä. Ehdinpä siinä kolmen tunnin aikana syödä myös lounasta tai siis sandwichin-ranskalaisittain. Se mikä oli tosi outoa, on että täällä on edelleen joulukoristeita kaikkialla ja joulun alennusmyynnit yhä meneillään. Outoja nämä ranskalaiset...Asterixia lainatakseni.

À bientôt!

Bienvenue en France - tai ainakin melkein

No ei se sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössa. Kolmas päivä Ranskassa on lopuillaan, joten nyt kun nettiyhteyskin toimii täällä, voisin tehdä pienen yhteenvedon matkan alkutaipaleesta näin heti alkuun. Aloitetaanpa vaikka matkasta. Sunnuntai 15.1.2012: Lentoreittinä Hki-Riika-Pariisi-Nantes, operoivat yhtiöt AirBaltic ja AirFrance, virallinen matkustusaika 8h 35min. Todellinen matkustusaika venyi hieman pidemmäksi yhden koneen myöhästymisen, portin vaihtumisen, ranskalaisen tehokkuuden ja yhden kadonneen matkalaukun takia. Onneksi Nantesin kentältä löytyi ystävällisiä virkailijoita, jotka auttoivat tekemään katoamisilmoituksen ja aivan mahtava bussikuljettaja, joka iloisella lörpöttelyllään paikallisista herkuista ja kulttuurista toivotti tervetulleeksi Ranskaan.

Kampusaluetta

Maanantai-aamuna matka jatkui Guichet Unique-vastaanottokeskukseen, jossa taas iloisten ja avuliaiden virkailijoiden johdolla täytettiin vinot pinot lomakkeita. Seuraavaksi oli vuorossa vierailu yliopistolla ilmoittautumassa, joka tyssäsi siihen että kaikki olivat lounastunnilla. Ranskassa ei siis kannata yrittää hoitaa mitään asioita klo 12-13.30, koska mikään toimisto ym. ei ole silloin auki. Turhan reissun jälkeen matkasin paikallisen yo-kylään asukastoimistoon ilmoittautumaan saapuneeksi. Vuorossa oli jälleen kerran pikakelauksella puhuttua ranskaa ja paksu pino allekirjoitusta vaativia lomakkeita. Olin saanut ohjeet ottaa ainakin 10 passikuvaa mukaan ja niitä kyllä on tarvittu. Jo pelkästään asukastoimistossa halusivat 3kpl valokuvia, sillä yksihän ei vaan riitä ja kopioitahan ei ole keksitty. Hirveän paperirallin ja kahden pitkän päivän jälkeen halusin vain huoneeseeni lepäämään ja miettimään kadonnen matkalaukkuni kohtaloa, mutta ruotsinlaivanhyttiä muistuttavassa huoneessapa odotti yllätys: likaiset lakanat, muhkurainen koristetyyny ja kauhtunut mini-huopa petivaatteiden virkaa toimittamassa sekä umpihomeinen suihkuverho. Quelle joie! Siispä suunnattava oli vielä samana iltana paikalliseen e-Leclerc -super/hypermarkettiin ostamaan petivaatteet ja lakanat sillä paikan hygieniataso alkoi hieman epäilyttämään. Pakotettuna jouduin myös ostamaan keittiötarvikkeita, sillä yhteisessä keittiössä ei keittolevyjen lisäksi ollut muuta kuin ilmaa. Sadan euron lasku heti ensikättelyssä ei kovin paljoa mieltä nostattanut. Päivän kuitenkin pelasti se, että kadonnut matkalaukku odotti huoneessani palatessani marketista iltayhdeksältä.

Tervetuloa Silja Linen risteilylle Nantesiin

Tiistaina toivoin että asiat alkaisivat jo rullaamaan hieman jouhevammin, mutta mitä vielä. Ranskaan vaihtoon tulijoille vinkiksi, että varautukaa juoksemaan toimistosta toiseen ja luukulta luukulle jahdaten oikeita henkilöitä, sillä ranskalainen byrokratia on täysin kaoottista. Tähän mennessä olen saanut yliopistolta jo kolme yhteyshenkilöä, enkä ole vielä edes vahvistanut opinto-ohjelmaani (hoidetaan taas eri henkilön kanssa). Jotta voi hoitaa asian A täytyy ensin käydä tekemässä asia B, jota ei kuitenkaan voi tehdä ilman käymättä paikassa C, jossa eivät voi auttaa sinua, sillä tämä asia voidaan hoitaa vasta huomenna. Älkää kysykö miksi, näin se vaan menee. Kolme ensimmäistä päivää ovat siis menneet ravatessa keskustan eri toimistojen, yliopiston ja asuntolan väliä. Hukkareissut ja loputon odottelu kuuluvat täysin asiaan.

Tänään ohjelmassa on ollut mm. pankkitilin avaaminen sekä puhelinliittymän metsästäminen. Pankkitilin avaaminen oli positiivinen yllätys: 15min ja homma hoidossa. Liittymää netillä, järkevään hintaan saa kuitenkin todellakin metsästää. Asiaa ei paljoa auta se, että englantia puhuva henkilökunta on kiven alla, ja kaikenlaiset sopimuksen lisäehdot ranskaksi ovat hieman ylivoimaisia ymmärtää. Hinnat tuntuvat olevan järkyttävän kalliita suomalaisiin operaattoreihin verrattuna, joten hintojen vertailu todellakin kannattaa ennekuin ryntää suinpäin ostamaan liittymän ensimmäisestä vastaantulevasta liikkeestä.

Stefanie

Täällä ei mitään tuutoreita tunneta, vaan vaihtarit ovat oman nokkansa varassa, joten onnenpotkuna törmäsin Nantesin lentokentällä itävaltalaiseen Stefaniehin, joka oli samassa jamassa kuin minä kadotettuine laukkuineen. Kiitos AirFrance. Ihme ja kumma, olimme molemmat tulossa samalle laitokselle opiskelemaan ja asumme samassa auntolassa, joten on ollut huomattavasti mukavampi kulkea yhdessä hoitamassa asioita. Kun toisen ranska pettää, toinen auttaa.

Ehkäpä huomenna on jo parempi päivä ja sitä voisi pikkuhiljaa alkaa nauttimaan olostaan ja tutustumaan kaupunkiin, toimistoissa ravaamisen sijaan. Täytyy kyllä todeta että suomalaiseen säntillisyyteen tottuneena ranskalainen mentaliteetti tuntuu välistä raivostuttavalta. Mikään ei hoidu hetkessä, vaan yleinen vastaus on: - palaa asiaan huomenna (vaikka se huominen olisi ollut jo tänään).