Bienvenue en France - tai ainakin melkein

No ei se sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössa. Kolmas päivä Ranskassa on lopuillaan, joten nyt kun nettiyhteyskin toimii täällä, voisin tehdä pienen yhteenvedon matkan alkutaipaleesta näin heti alkuun. Aloitetaanpa vaikka matkasta. Sunnuntai 15.1.2012: Lentoreittinä Hki-Riika-Pariisi-Nantes, operoivat yhtiöt AirBaltic ja AirFrance, virallinen matkustusaika 8h 35min. Todellinen matkustusaika venyi hieman pidemmäksi yhden koneen myöhästymisen, portin vaihtumisen, ranskalaisen tehokkuuden ja yhden kadonneen matkalaukun takia. Onneksi Nantesin kentältä löytyi ystävällisiä virkailijoita, jotka auttoivat tekemään katoamisilmoituksen ja aivan mahtava bussikuljettaja, joka iloisella lörpöttelyllään paikallisista herkuista ja kulttuurista toivotti tervetulleeksi Ranskaan.

Kampusaluetta

Maanantai-aamuna matka jatkui Guichet Unique-vastaanottokeskukseen, jossa taas iloisten ja avuliaiden virkailijoiden johdolla täytettiin vinot pinot lomakkeita. Seuraavaksi oli vuorossa vierailu yliopistolla ilmoittautumassa, joka tyssäsi siihen että kaikki olivat lounastunnilla. Ranskassa ei siis kannata yrittää hoitaa mitään asioita klo 12-13.30, koska mikään toimisto ym. ei ole silloin auki. Turhan reissun jälkeen matkasin paikallisen yo-kylään asukastoimistoon ilmoittautumaan saapuneeksi. Vuorossa oli jälleen kerran pikakelauksella puhuttua ranskaa ja paksu pino allekirjoitusta vaativia lomakkeita. Olin saanut ohjeet ottaa ainakin 10 passikuvaa mukaan ja niitä kyllä on tarvittu. Jo pelkästään asukastoimistossa halusivat 3kpl valokuvia, sillä yksihän ei vaan riitä ja kopioitahan ei ole keksitty. Hirveän paperirallin ja kahden pitkän päivän jälkeen halusin vain huoneeseeni lepäämään ja miettimään kadonnen matkalaukkuni kohtaloa, mutta ruotsinlaivanhyttiä muistuttavassa huoneessapa odotti yllätys: likaiset lakanat, muhkurainen koristetyyny ja kauhtunut mini-huopa petivaatteiden virkaa toimittamassa sekä umpihomeinen suihkuverho. Quelle joie! Siispä suunnattava oli vielä samana iltana paikalliseen e-Leclerc -super/hypermarkettiin ostamaan petivaatteet ja lakanat sillä paikan hygieniataso alkoi hieman epäilyttämään. Pakotettuna jouduin myös ostamaan keittiötarvikkeita, sillä yhteisessä keittiössä ei keittolevyjen lisäksi ollut muuta kuin ilmaa. Sadan euron lasku heti ensikättelyssä ei kovin paljoa mieltä nostattanut. Päivän kuitenkin pelasti se, että kadonnut matkalaukku odotti huoneessani palatessani marketista iltayhdeksältä.

Tervetuloa Silja Linen risteilylle Nantesiin

Tiistaina toivoin että asiat alkaisivat jo rullaamaan hieman jouhevammin, mutta mitä vielä. Ranskaan vaihtoon tulijoille vinkiksi, että varautukaa juoksemaan toimistosta toiseen ja luukulta luukulle jahdaten oikeita henkilöitä, sillä ranskalainen byrokratia on täysin kaoottista. Tähän mennessä olen saanut yliopistolta jo kolme yhteyshenkilöä, enkä ole vielä edes vahvistanut opinto-ohjelmaani (hoidetaan taas eri henkilön kanssa). Jotta voi hoitaa asian A täytyy ensin käydä tekemässä asia B, jota ei kuitenkaan voi tehdä ilman käymättä paikassa C, jossa eivät voi auttaa sinua, sillä tämä asia voidaan hoitaa vasta huomenna. Älkää kysykö miksi, näin se vaan menee. Kolme ensimmäistä päivää ovat siis menneet ravatessa keskustan eri toimistojen, yliopiston ja asuntolan väliä. Hukkareissut ja loputon odottelu kuuluvat täysin asiaan.

Tänään ohjelmassa on ollut mm. pankkitilin avaaminen sekä puhelinliittymän metsästäminen. Pankkitilin avaaminen oli positiivinen yllätys: 15min ja homma hoidossa. Liittymää netillä, järkevään hintaan saa kuitenkin todellakin metsästää. Asiaa ei paljoa auta se, että englantia puhuva henkilökunta on kiven alla, ja kaikenlaiset sopimuksen lisäehdot ranskaksi ovat hieman ylivoimaisia ymmärtää. Hinnat tuntuvat olevan järkyttävän kalliita suomalaisiin operaattoreihin verrattuna, joten hintojen vertailu todellakin kannattaa ennekuin ryntää suinpäin ostamaan liittymän ensimmäisestä vastaantulevasta liikkeestä.

Stefanie

Täällä ei mitään tuutoreita tunneta, vaan vaihtarit ovat oman nokkansa varassa, joten onnenpotkuna törmäsin Nantesin lentokentällä itävaltalaiseen Stefaniehin, joka oli samassa jamassa kuin minä kadotettuine laukkuineen. Kiitos AirFrance. Ihme ja kumma, olimme molemmat tulossa samalle laitokselle opiskelemaan ja asumme samassa auntolassa, joten on ollut huomattavasti mukavampi kulkea yhdessä hoitamassa asioita. Kun toisen ranska pettää, toinen auttaa.

Ehkäpä huomenna on jo parempi päivä ja sitä voisi pikkuhiljaa alkaa nauttimaan olostaan ja tutustumaan kaupunkiin, toimistoissa ravaamisen sijaan. Täytyy kyllä todeta että suomalaiseen säntillisyyteen tottuneena ranskalainen mentaliteetti tuntuu välistä raivostuttavalta. Mikään ei hoidu hetkessä, vaan yleinen vastaus on: - palaa asiaan huomenna (vaikka se huominen olisi ollut jo tänään).