lauantai 11. helmikuuta 2012

La Folle Journée

Heipä hei. Nyt täällä flunssan kourissa ja pakkolevossa on hyvä kirjoitella kuulumisia. Nantesissa järjestettiin 1.-5. helmikuuta suuri klassisen musiikin festivaali La Folle Journée, jossa esiintyi myös Lahden sinfoniaorkesteri johtananaan Okko Kamu. Teemana oli venäläiset klassikkosäveltäjät "le Sacre Russe" toisin sanoen. Stefanie musiikinopiskelijana ja innokkaana Tchaikovski fanina, halusi ehdottomasti osallistua festivaaleille. Ajattelin, että olisi hienoa mennä kuuntelemaan Lahden sinfoniaorkesteria, jotka soittivat juuri Stefanien lempisävellykset, mutta kaikki heidän konsertit oli loppuunmyyty aikoja sitten. Hyvä Suomi! Päädyttiin siis aamupäivällä yhteen pianokonserttiin, pianistina Vadim Rudenko, ja illalla yhteen sinfoniakonserttiin.  Pianokonsertti oli aivan upea! Jopa ranskalaiskaverimme Chelki, joka ei ollut koskaan käynyt klassisen musiikin konsertissa ja oli tullut paikalle ihan vaan uteliaisuudesta ja tekemisen puutteesta, oli aivan haltioissaan.


Pitihän innokkaan klassisen musiikin herännäisen sitten päästä kuvaan itse maestro Rudenkon kanssa. Hahhaa.

Meitä varten oli ihan punainen matto levitetty.



Konsertin alussa ihan pirteänä, konsertin lopussa nuokuin liian mukavassa nojatuolissa :). Ei ollut tosin soittajien vika vaan pitkän päivän. Konsertti itsessään todella hieno.

Pianokonsertin jälkeen lähdettiin syömään perinneherkkuja eli kreppejä. Ja voi että oli hyvää! Ensin suolaista ja sitten makeaa ja tietenkin paikallisen omenasiiderin kera, joka ihan eri maata kuin suomalaiset litkut. Omenan todellakin maistaa eli enemmänkin erittäin hyvää omppumehua promilleilla. Ruokalistassa kun luki galettes suolaisten kohdalla, niin mietin mitähän torttuja nää oikein on. En sitten kehdannut tietenkään kysyä, vaan ajattelin, että jos tulee joku quiche lorrainen tyylinen piirakka eteen niin syön sen ihan mukisematta :) Galette osoittautuikin sitten suolaisen krepin toiseksi nimeksi. Ei mitään hajua edelleenkään, että miksi sitä siksi sanotaan eikä vaan krepiksi. Ei osannut kyllä paikallinen Chelkikään siihen vastata, joten tyydyn peesaamaan "sanovat sitä siksi vaan hienostellakseen". Jälkkäriksi kreppejä suklaalla ja kookoksella. Nam Nam.

Aurinkokuivattua tomaattia, vuohenjuustoa, ilmakuivattua kinkkua, mmm...

Hymy leveässä. Suklaata!

Ei, tämä ei ole teehetki vaan ranskalaiset oikeasti juovat siiderin teekupista. Anteeksi, siiderikupista.

Olispa vain meilläkin luomu samanhintaista kuin muu.
Vatsat täysinä vyöryttiin sitten aikaa kuluttamaan ennen illan sinfoniakonserttia Nantesin luonnonhistorialliseen museoon, sillä kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikki museot ovat ilmaisia. No ilmaisen perässä sitä menee vaikka minne vaan. Paikka oli kyllä oikeasti ihan hieno. Aivan tupaten täynnä lapsiperheitä, sillä museossa on interaktiivinen polku, josta löytyy vaikka mitä nähtävää, kuultavaa, haistettavaa ja kosketeltavaa. Historia ja luonnontieteen siis jokaiselle itse koettavana. Todella hieno idea!
Jättisuuri ametisti, joka omasta mielestä vaikutti jättisuurelta viikunalta, värityksineen kaikkineen.

Esihistoriallinen ksylofoni.

Valtavan valaan ruho. Siis en minä vaan tuo luuranko takana!

Näettekös?

Mitä omituisempia lintuja sitä löytyikään. Päivän teemaan liittyen tämä muistutti lyyraa.
Illan konsertin jälkeen oli kiire kämpille jännittämään Suomen presidentinvaalien toisen kierroksen tuloksia. Onneksi täällä pystyy netin kautta seuraamaan joitakin kotimaisia ohjelmia ja uutisia. Koneen äärelle ehtiessä ääntenlasku oli siinä pisteessä, että tulos oli valitettavasti jo selvä Niinistön hyväksi. Pettymyksestä huolimatta eiköhän sitä seuraavat kuusi vuotta selvitä tälläkin tuloksella. Ens kerralla sitten toivotumpi tulos :)

2 kommenttia:

  1. Juu. Sama takki on! :DD
    Ihanan lämmin ja muhkea!

    Mukava lukea sun kuulumisia. :)

    VastaaPoista