Laissez-faire ja muita ihania ranskalaisen kulttuurin piirteitä

Reilut kaksi viikkoa takana joihin mahtuu kursseihin tutustumista ja äänestysreissu Pariisiin. Sopeutuminen paikalliseen elämänmenoon tuntuu edelleen todella vaikealta. Ehkä vaikein asia on sopeutua ranskalaiseen laissez-faire mentaliteettiin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että jos jokin asia ei toimi niin se on sitten voi voi. Esimerkkejä:

• Asuntolassa on torakoita ja se on ihan normaalia. > Ei, se ei ole normaalia. PItäisiköhän asialle ehkä tehdä jotain? Mutta ei täällä. Suomessa terveystarkastajat olisivat tod.näk. jo sulkeneet paikan.
• Nettiyhteys poikki ja on lauantai-aamu. Meillä täällä ei kukaan työskentele viikonloppuisin eli korjataan ehkä maanantaina. > Kylläpä olisi Suomessa korjattu jo parin tunnin sisällä. Lauantai on ihan tavallinen työpäivä.
• Sovitaan sähköpostilla tapaaminen, jossa sovitaan tapaaminen seuraavalle päivälle > tyypillistä juoksuttamista. Olisikohan jonkun vaiheen voinut jättää välistä ettei tarvitsisi tuhlata aikaa turhaan edestakaisin juoksenteluun ympäri kaupunkia?

Se, että täällä ei tunnuta stressaavan juuri mistään, aiheuttaa stressiä allekirjoittaneelle. Pari ranskalaista opiskelijaa jo totesivat, että ettekö te suomalaiset sitten lepää koskaan. Hyvä kysymys.

Pariisin suurlähetystössä äänestämässä. Hyvä Haavisto!

Hieman opiskeluasioita:

Viime viikolla alkoivat kurssit ja suurin osa sitä edeltävästä viikonlopusta menikin hiuksia halkoessa yrittäessäni pohtia kurssisuunnitelmaani. Suomessa tehty Learning Agreement meni kahta kurssia vaille täysin uusiksi, sillä osa kursseista olivat päälllekäisinä aikoina, osaa kursseista ei ollut enää olemassa tai niitä ei järjestetty budjettileikkauksien vuoksi sekä osalle en halunnut osallistua lainkaan, sillä olin jo kerennyt suorittaa vastaavat Suomessa tai ne olivat aivan liian vaikeita.

Meidän oma kampuskissa

Yliopistoon sisäänkirjoittautumisen yhteydessä mielenkiintoista oli että koordinaattorin oli merkittävä opiskelijat jonkun vieraan kielen, ei siis ranskan opiskelijoina. Byrokratian koukeroita, joita en vaan tajua, mutta lopputulos oli, että itseni merkittiin ilmeisesti italian maisteriopiskelijana kirjoihin, jotta saisin suorittaa mitä hyvänsä kursseja. Meininki täällä on se, että vaihtarit eivät ilmoittaudu millekään kursseille vaan ilmestytään vain paikalle ensimmäiselle kerralle ja pyydetään proffalta lupaa osallistua kurssille. Vastaus voi olla myös kieltävä! Ensimmäinen viikko käydään siis kokeilemassa mitkä kurssit miellyttävät. Koordinaattori myös ilmoitti että tavallisesti vaihtarit eivät osallistu myöskään tentteihin vaan saavat vain todistuksen kurssilla olosta ja opintopisteet. Ihan mukava idea, mutta Suomen päässä niitä arvosanoja taas tarvittaisiin. Vastaus tähän on pyytää erikseen lupaa osallistua tentteihin, jotka voivat kurssista riippuen kestää mitä vain 2-4h välillä ja olla vaikeustasoltaan ihan mitä sattuu.

Maanantaina 23.1 osallistuin ensimmäiselle ranskan kielen kurssilleni "Art et civilisation grecque". Opettajana äidinkieleltään italiankielinen mies, joka puhui aivan mahdotonta pikavauhtia. Ymmärsin siis ehkä joka kymmenennen tai viidennen sanan ja näytin varmasti tunnin jälkeen olevan niin ulkona että proffa rauhoitteli ja sanoi, että totuttelet ihan rauhalliseen tahtiin ja pikkuhiljaa alkaa helpottamaan, Ei huolta. Onneksi sanoi nuo pienet rohkaisun sanat, koska muuten en tiedä olisinko palannut enää seuraavalla viikolla ajatellen kurssin olevan aivan liian vaikea. Tiistaina vuorossa oli ensimmäinen italian kurssi "Civilisation Renaissance". Olin kuvitellut että yliopistotasolla kurssit pidettäisiin sillä kielellä, jota opetellaan, mutta yllätyksekseni opettaja aloitti luennon puolen tunnin esitelmöinnillä ranskaksi, jonka jälkeen luento jatkui eräänlaisena saneluharjoituksena italian kielellä. Olo oli hieman epätodellinen katsellessani muita opiskelijoita miniläppäreineen kirjoittamassa muistiin jokaikistä sanaa, jonka opettaja luki, siis oikeasti luki kuin kirjan tekstiä, luentomuistiinpanoistaan. Välillä pysähdyttiin toistamaan juuri luettu lause, kun joku ei ollut saanut aivan jokaista sanaa ylös. Itse kirjoittelin ranskalaisilla viivoilla ylös satunnaisia avainsanoja odotellen että päästäisiin joskus ihan asiaankin. Saapi nähdä jatkuuko saneluharjoitus koko kevään.

Valitettavasti ohjelmassani on myös toinen kurssi saman opettajan pitämänä. Tällä "Littérature Renaissance"- kurssilla olemme tähän mennessä kääntäneet italiankielistä tekstiä ranskaksi ja kommentoineet sitä ranskaksi. Ei ehkä vaikuta oudolta, mutta kyseessä pitäisi olla italian kurssi italiaksi.

Näiden muutaman kurssin jälkeen oli jo huomattavissa että täällä ei mitään visuaalisia apuja käytetä vaan luento on todellakin luento ilman mitään kiintopisteitä joihin tarttua. Ranskalaisten opiskelu- ja opetustavat poikkeavatsuomalaisista siis todella rajusti. Kommunikatiivisesta lähestymistavasta ei täällä olla kuultukaan tai jos ollaan niin se ei kyllä näy missään. Täällä tunnutaan myös rakastavan suullisia esitelmiä. Jostain kumman syystä joka ikisellä kurssilla täytyy pitää 30min suullinen esitelmä aiheesta X. Täytyy sanoa, että eipähän tartte paljoa kurssisuunnitelmiin tuhlata aikaa kun vetää kaikki kurssit vaan samalla kaavalla...

Onneksi sentään yksi diaktiikan kurssi on tähän mennessä osoittautunut mielenkiintoiseksi. Opettajana tosin ei ranskalainen opettaja, joka on hyvin innostunut TBL:stä (Task based learning) ja kaikenmaailman gadgeteista. Omien sanojensa mukaan "I'm a geek and own lots of gadgets. And I mean gadgets, NOT gizmos. The difference being that gadgets are actually useful not just for fun". Kyseinen opettaja ei tykkää luennoimisesta vaan laittaa opiskelijatkin tekemään jotain ja ajattelemaan. Heti ensimmäisellä luennolla tuli ilmi että opettaja oli kesällä osallistunut didaktiikan seminaariin Jyväskylässä ja oli innostunut mm. Paula Kalajan esittelemistä tehtävistä ja hyödyntää näitä oppeja nyt Nantesissa :)

Île de Versailles - japanilainen puutarha

Sunnuntaina käytiin kävelyllä japanilaisessa puutarhassa, josta käveltiin takaisin asuntolalle Erdre-joen rantaa pitkin. Kirsikkapuut olivat jo aloittaneet kukinnan vaikka täällä onkin todella vaihtelevat säät ja kylmä ilma. Välillä sataa, välillä paistaa ja on lämmintä ja heti seuraavana päivänä onkin sitten miinuskelit. Kylmä tuntuu täällä huomattavasti pahemmalta kuin kotona Suomessa, koska kosteuden ja tuulen takia kylmyys menee luihin ja ytimiin. Onneksi otin untuvatakin mukaan, sitä on todellakin tarvittu. Kaikki kyselevät, että millaiset kelit Suomessa on ja sanovat ettei tämä kylmyys varmaan sitten tunnu miltään Suomeen verrattuna. Hah, täällä palelee pahemmin kuin Suomen -20 pakkasessa eli villasukat ja pitkikset mukaan!

Erdren ranta on täynnä mitä erilaisempia asuntolaivoja.

Erdren rannalla kävelyllä. Pojat vaan unohtivat kertoa että osa reitistä on mutavelliä...vaatetus ei ihan sen mukainen :)